Mummo ehti nähdä vapauden auringon.
Kansa huutaa kaikuvan hurraan hänelle, vapaudelle ja tasavallalle.
Juna lähtee vierimään vieden mummon seuraavaan paikkaan puhumaan, seuraavaan paikkaan juhlittavaksi.
Kuinka haluttaisi olla mukana menossa Suomea kohti! Lehdistä näkyy, että se on saanut takaisin vapautensa…
Mutta toisin on kohtalo määrännyt. Minun matkani pitää kauemmaksi
Siperiaan…
Ah, Suomi, Suomi!
Ei antanut isänmaa muuta kuin vankeutta ja kärsimyksiä, mutta kun sen vapaaksi kuuli, niin tuskalliselta tuntui edetä yhä kauemmaksi Siperian syvyyksiin, entisille jälilleen, jotka sairaana oli jättänyt.
Missä lienee siellä sydämen sopukoissa sellainen voimakas, vastustamaton kotimaan kaipuu. Ja mistä sen tunteneekin niin väkevänä oman kamaran tuoksun, aina sitä ankarampana, kuta kauvempana sen pinnasta kulkee…
* * * * *
Ympärilläni iloinen, keveä nauru. Vapaan, suuren kansan vapaata ilonpitoa.