On jo jokseenkin myterää illalla, kun talkooväki kolmesta pitkästä pöydästä nousee ja tuvassa raivataan tilaa tanssihaluisille. Talkooillalliseksi oli tapettu lihava pässi, ja siihenpä sen lihat nyt menivät leikkuuväelle keitettyyn tappaissoppaan, ja verestä oli pyöritelty muhevat myvyt keittoon. Mutta välipä tällä yhdellä lampaalla, ovatpa rukiitkin kuhilaalla, ja Sukslevän tuvassa käy nyt tanssi. Nämä olivat viinattomat talkoot, sillä ei ole Tuavetti Tarvainen akoituttuaan niitä aineita kotiinsa tuonut. Niin oli silloin topannut kuin naulaan.
Mutta ketäs siellä aitan takana notkulaudalla istuu? Kaksi heitä niinkuin olisi, minkä tältä hämärältä erottaa. Ja lähekkäinpä ne istuvatkin, ei siihen sovi myteräkään väliin. Ja mitenkähän on, eikös ne ole tyttö ja poika, ja eikös vaan tuon pojan käsi ole koomin kuin tytön vyötäreillä? On, onpahan se. Kas kun ei näitä ole tanssituttanutkaan! Mitenkähän niitten asiat ovat? Kauanpa ne katsovat toisiinsa, mitähän nuo näkevät? Tuolta hollilta tuota nyt nähnee myterässä elokuun myöhäisessä illassakin. Mahtavatkohan ne oikein haasteitakin keskenään?
— Kyllä käet tätä sittä jo suap pittee varmana asijana, vae mittee sinä sanot, Emma? — kysyy se poika hiljaa.
Ahaa, se onkin tämä Sukslevän Emma, so-soo, no sitten ei ole vaikeata arvata, kuka se toinen on siinä vierellä. Vai nämä ne ovat tänne tulleet tanssituvasta omille teilleen! Jaha, eipä sitten taida olla kaukana kuuliaiset. Mutta mitähän se tyttö nyt tuohon kysymykseen vastaa?
— Mittee sinä sitä kysyt, Alapetti, tiijäthän sinä, jotta sinustaham minä tykkeen, ja oun aenai tykännä, pienestä pittäen, ihan siitä ast ku' ensimäisen kerran kävil Luvellahen kokolla. Aena minä vuan oun sinuva muistanna, vaikka sin' et ou itestäsj antanna väljliin kuulta pitkiin aekoin…
Hyvänen aika, onpas sillä tytöllä puhetta nyt! Ei oikein uskoisi Sukslevän Emmaksi, joka toisinaan on vielä niin ujoinen, mutta kun pääsee tänne hämärään, niin jopas on sanomista.
Sitten sieltä ei kuulukaan mitään, mutta samassa asennossa taitaisivat istua vaikka aamuun asti ja sivuitse siitäkin, jollei sattuisi tanssin väliä ja muitakin tulisi pihalle. Mutta ei niitä kukaan osaa täältä etsiä, ja kullakin on omia asioitaan setvittävinä, niin jotta kyllä ne täällä aitan takana saavat rauhassa olla. Parhaan paikan ovat valinneetkin.
Tanssi alkaa jälleen, mutta sitten näitten välillä täällä alkaa ikäänkuin taistelu. Antaahan olla, ovatkohan nämä suuttuneet jostain? Mikäs niille nyt tuli?
— Yks vuan… — kuuluu se poika sanovan siinä kahakassa.
— Ei, Alapetti, ei nyt aenakaa, jos kuka näkköö…