Saksan runoseppo, avoin soikoon vapauslaulelos' mielet kaikki valtaellen, töihin suuriin innostellen marseljeesihymnin tavoin.
Heitä Werther-runot, häilät, jotka Lotalle[1] vain soi. Ajan kellon lyönti haasta kansallesi, nosta maasta tikarit ja terässäilät!
Heitä huilun soitto. Turhaa kaikk' on ihantelut nyt. Tykin, pasuunan soi lailla, kanuunana kulje mailla, ryski, jyrise ja murhaa.
Lietso, pauhaa, pakoon aja maasta viime sortaja. Tuohon suuntaan laadi runo, helppotajuiseks' se puno. — Ollos kansas innostaja!
[1] Goethen runoelmassa "Nuoren Wertherin kärsimykset" on tulisen lemmen esineenä ihannoitu Lotte, kuva runoilijan nuoruuden rakastetusta. Suomentajan selitys.
LAPSI.
Sull' lapsen herra unessa
soi, miten saitkaan sen.
Sä tuskin taisit huomata
Germania neitonen.
Sun kieppuu napanuorassas niin soma poika vaan. Se koht' on jousen valtias, ei voita Amorkaan.
Se vaakalinnun korskean lennosta tavoittaa. Myös kaksipäinen surmaavan häneltä nuolen saa.
Tok' eipä niinkuin pakana tai Amor vallaton, tai sanskylott[1] se juosta saa, maan tapa toinen on.