"Hyvä Saksan hanhi on, maammosein,
mut muheammiksi kuin meillä
ne ranskalaisin' on syötetyt,
myös paremmat höysteet on heillä."
Tuli appelsiinien vuoro, kun jo
teki lähtönsä hanhenpaisti;
ne ol' odottamattoman oivia,
ihan mainiolta ne maisti.
Jo äiti minulta mielissään
taas kyseli kyselemätään,
hän muisti sen tuhatkin seikkaa — mun
välin saada ol' aivan hätään.
"Mikä, lapsi kulta, on mieles nyt?
Yhä vieläkö ulkona tuolla
sa politikoit? Nyt kannaltas
minkä puolueen olet puolla?"
"Hyvät appelsiinit on, maammosein, ja tosi nautinnolla imen suuhuni mehun ma makean ja annan kuorien olla."
XXI LUKU.
Taas alkaa kohota poroistaan vähitellen kaupunki polo; kuin puudelin puoleksi kerityn on Hampurin hahmo nolo.
Näen murehella ma kadonneen
monen kallismuistoisen kadun. —
Missä talo, joss' suutelot suutelin
ma ensi lempeni sadun?
Missä kirjapaino, jost' ilmoille
mun matkakuvani tuli?
Missä kellari, jossa kerran mun
ens osterit suuhuni suli?
Ja Dreckwall, missä Dreckwall on?
Sit' on hakea turha työ nyt!
Missä paviljonki, joss' olen niin
monet sokeritortut syönyt?