Jo lentää tähti tuolta
Alas taivaalta säihkeestään!
Se lemmen tähti lienee,
Min katoovaksi nään!
Jo nuoresta omenapuusta
Moni kukka ja lehti läks.
Jo saapuu ilkkuva tuuli,
Ja ne jää sen heiteltäväks.
Suuss' salmen joutsen joikuu
Ja soutaa yksikseen,
Ja hiljemmin yhä laulain
Se vaipuu hautaan veen.
Niin hämärtyy ja tyyntyy!
Pois lehdet jo liitivät kait,
On sirpaleiks särkynyt tähti,
Ja joutsenlaulu on vait.
38.
Tien ristiin haudatuks joutuu,
Kun itsensä surmas ken;
On sininen kukka siellä,
Suursyntisen kellonen.
Tien ristiss' seisoin ja itkin;
Yö kylmi aaveinen.
Kuun hohteessa verkkaan heilui
Suursyntisen kellonen.
39.
Nuo vanhat, pahat laulut
Ja häijyt unet nuo,
Me nyt ne haudatkaamme;
Sa suuri arkku tuo.
Jos jotain arkkuun lasken,
Mut se jää myöhempään;
Ei Heidelbergin amme
Nyt siihen riittäiskään.