Ja kuolinpaari vankka
Tuo paksu, mahdoton,
Ja pitempi se olkoon,
Kuin Mainzin silta on.
Hae kakstoista jättiläistä,
Joill' olkoot olkapäät,
Kuin Pyhän Kristofin, jonka
Sa Reinin Kölnissä näät.
He arkun jo pois saa kantaa
Ja mereen sen upottaa;
Jos suuri onkin arkku,
Se suuren haudan saa.
Mut miksi on niin suuri
Ja raskas arkku tää?
Ma lempeni siihen lasken
Ja kaikki tuskani nää.
III
Kotiintulo
1.
En tiedä, kuinkahan lienee,
Kun murhe mun valtaa näin;
Sen vanha tarina tiennee,
Mi ei mene mielestäin.
On vilpas, päivä jo peittyy,
Rein-virta tyynenä on;
Vain vuoren huippuhun heittyy
Säde ilta-auringon.
Siell' istui neito nuori,
Tuoll' yllä, kaunis maan,
Ja kultasäihkeessä suori
Hän kultakutrejaan.