Hän suori ne kultaisin kammoin,
Vain laulua laulellen;
Sen sävel on unhottu ammoin
Ja on valtavan tenhoinen.
Rein-laivurin nuoren mieltä
Saa hurjahan kaihoon tuo;
Hän ei näe kallionkieltä,
Vain ylös hän silmänsä luo.
Kai pohjahan nielussansa
Veet venhon ja laivurin vei,
Ja sen tenholaulullansa
On tehnyt Lorelei.
2.
On sydän, sydän synkkä,
Sees ilma on toukokuun;
Ma vanhan patterin päällä
Olen varjossa lehmuspuun.
Tuoss' alla kaivanto kirkas
On kaupungin hiljaisen;
Siin' ohjaa ruhtaan poika
Ja onkii viheltäen.
Mut vastassa hauskasti väikkyy
Eri ryhmissä kirjavat maat,
Huvihuoneet ja puistot ja rahvas
Ja karja ja niityt ja haat.
Tytöt pyykkiä valkaisuttaa
Ja nurmella ilakoi;
Helohelmiä mylly sinkoo
Ja kaukaa jumisten soi.
Tuoss' alla harmaan tornin
On vahtikoppi pien';
Punatakkinen, ryhdikäs poika
Siin' astuu, täsmii tien.
Hän leikkii musketin kanssa,
Mi välkkyy aamuhun,
Hän kunniat tekee, seisoo, —
Ma soisin, hän ampuis mun.