Se neidon hurmas ja huimas,
Hänet huoneesta viehättäin;
Hän ruottoa seuras, mi soittain
Läks käymähän eelläpäin.
Se soitti ja tanssi ja hyppi
Ja kalkutti nikamiaan,
Ja se nyökkyi ja nyökkyi kallo
Kuun hohteessa kamalaan.
13.
Mä synkissä haaveiluissa
Hänen kuvaansa katselin,
Ja salaa armaat kasvot
Ne elää jo alkoikin.
Ja hymy ihmeen hieno
Jo huulille ilmaantui;
Kuin kaihokyynelissä
Hänen silmänsä kirkkaat ui.
Myös multa kyynelet virtas
Pois pitkin poskia mun, —
Ja, oi, en uskoa saata,
Ett' tottakin hukkasin sun!
14.
Ma kovanonnen Atlas! Maailmaa,
Mun koko tuskain mailmaa täytyy kantaa,
Ma kannan kantamattomia, vaivaan
Jo sortuu sydän-kulta.
Sa sydän ylpeä, sa tahdoit nää!
Sa tahdoit hurjan onnellinen olla,
Tai kurjan kurja, sydän ylpeä,
Ja olet kurjan kurja.
15.