Mitä tiennee ainoa kyynel,
Mi silmää kaihtaa näin?
Se entisaioilta vielä
On jäljellä silmässäin.
Oli kirkkaita siskoja sillä,
Mut kaikki on haihtuneet;
Oi, tuskien, riemujen kanssa
yötuulehen haipui veet.
Ja usvihin haipui tuike
Myös sinitähtösten,
Mi mulle riemut ja tuskat
On hymyillyt mielehen.
Oi, myöshän itse lempi
Se haihtui, kaihtui pois!
Tää vanha, ainoa kyynel
Se myös jo haipua vois!
16.
He toisiaan lempi, mut siitä
Ei hiiskunut kumpikaan;
Niin vihoin he toisiinsa katsoi
Ja riutuivat rakkauttaan.
Ja jo eroon he joutui ja enää
Näki toisensa unessa vaan;
Oli aikaa he kuolleet ja tuskin
Sitä itse he aavistikaan.
17.
Syysillan kelmeä täyskuu
Se katsoo pilvistään;
Liki hiljaista kirkkomaata
On pappila yksinään.
Siell' äiti Sanaa lukee,
Ulos poika se tuijottaa,
Ja tytär vanhempi uinuu,
Mut nuorempi virkatuks saa: