Oli nuo koko hurjat kestit!
Sotamiestä kuin vitsaus!
Myös sydämessäs sulla
Oli täysi majoitus.
35.
Mut kastraatit ne voihkii,
Kun läksin mä laulamaan;
Ne voihkii ja ne oihkii:
"Sa laulat niin karkeaan."
Niin alkaa laulun oivat
Nuo äänöset pienoiset,
Kuin kristalli ne soivat,
Nuo hienot ja vienoiset.
Ne laulaa lemmenvaivan
Ja lempivän hekkumaa;
Ja naiset itkuun aivan
Tuo taidenautinto saa.
Suomentanut *Oskar Uotila*.
36.
Valleilla on Salamankan
Ilma leutoa ja lauhaa;
Siellä armaan Donnan kanssa
Nautin suvi-illan rauhaa.
Kaunokaisen norjaa vartta
Käsivarsin kiedon vankkaan,
Sormin autuain ma tunnen,
Kuinka rinnat aaltoo rankkaan.
Mutta lehmuksista kuuluu
Kuiske, tuskallinen melkein;
Synkkä vuo tuoll' alla kuohuu
Häijyin, kovanonnen elkein.