"Ah, Sennora, aavistan sen,
Religat[1] saan tästä kyllä;
Salamankan valleill' oomme
Viime kerran kävelyllä."
[1] Erot yliopistosta.
37.
Hämyään luo kesäilta
Yli metsäin, kukkaniittyin;
Kultakuu se hoivaa tuoden
Katsoo maahan taivahilta.
Puron luona oikut ilkkuu;
Matkamies voi loiskeen kuulla,
Jokin henkii siimehissä,
Vetten vyössä jotain vilkkuu.
Siinä vetten suvannossa
Salaa kylpee keijo kaino;
Olkapää ja valkokaula
Vienoon hohtaa kuutamossa.
38.
Yö on vierahilla mailla, —
Jalka raskas, sairas mielen';
Silloin siunauksen lailla
Sulo kuu se loistaa tiellen'.
Sulo kuu, sun sätees saivat
Öiset kauhut kaikoksihin;
Mielestäni haihtuu vaivat,
Silmä heltyy kyynelihin.
39.