Ruusut, kuni hurjat lieskat,
Loistaa kesken vehmastoin,
Liljat, kuni hohtopylväät,
Pilven pieliin kohoo noin.
Tähdet — kooltaan auringoita —
Katsoo lemmenhehkussaan,
Liljain teriin kumman suuriin
Valaa säihkevirtojaan.
Mut me itse, armas lapsi,
Muutuimme viel' enemmän;
Soihdut sekä kullat, silkit
Säihkyy meille silmähän.
Ylennyt oot prinsessaksi,
Majas linnaks korkeaks,
Ritarit ja rouvat, knaapit
Riemuin tanssii, kaks ja kaks.
Mutta mun nyt onkin linna,
Sinut sain ja kaikki nää;
Nuorta valtijaa nyt riemuin
Torvet, rummut tervehtää!
Paimenpoika.
Kuningas on paimenpoika,
Kunnas valtaistuin on;
Hänen päänsä päällä säihkyy
Kultakruunu auringon.
Jalkain juuressa on lampaat,
Hienot mielistelijät;
Vasikat ne ritareina
Keikaroi ja öykkivät.
Hovinarreina on jäärät;
Hovin soittotaiturit
Siin' on linnut, siin' on lehmät,
Huilusuut ja kellokit.
Soi ja hilkkuu, kilkkuu vienoon,
Ja niin vienoon kohajaa
Kosken veet ja uljaat kuuset, —
Kuningas jo uinahtaa.