"Silloin rauniot ne nousee
Jälleen linnaks kirkkahaks,
Ritarit ja rouvat, knaapit
Taas käy tanssiin, kaks ja kaks.
"Mutta mies, mi sanan lausui,
Linnan ja sen väen saa,
Torvet tervehtii ja rummut
Riemuin nuorta valtijaa!"
Noinpa huulten ruususista
Puhkee tarukuvat nuo,
Armaat sinisilmät niihin
Tähtituikettansa luo.
Käteni jo kietoo pieno
Kultakutrein kierroksiin,
Lukee sormet sulosuukoin,
Hymyilee ja vait on niin.
Huoneessa on kaikki hiljaa
Ja niin hauskan viehkeää;
Pöydät, penkit, on kuin mulle
Tuttavat ois vanhat nää.
Tyynnä naskaa seinäkello,
Kitara se hiljaa vain
Itsestään jo soida alkaa,
Ja ma oon kuin unissain.
Nytpä oikea on hetki,
Saavuin paikkaan oikeaan,
Ja ma luulen, huulilleni
Sanan oikean ma saan.
Katsos, lapsi, häilyy usvat,
Sydänyö jo häämöttää!
Vuon ja metsän humu yltyy,
Vanha vuori heräjää.
Soitot, laulut kääpiöiden
Kautta rotkoin raikahtaa,
Ja kuin kevään kiihkoss' esiin
Kukkametsät versoaa.
Kukat uljaat, tarumaiset,
Lehdet ihmeen leveät;
Intohimon ahdistuksin
Tuoksuillen ne värjyvät.