Niinpä, minuun katso, lapsi,
Katso rohkeasti vaan;
Minuss' itsessäin näät tässä
Pyhän Hengen sotilaan.
3.
Hiljalleen jo kuu käy kätköön
Vihantien kuusten taa,
Huoneessamme himmein liekein
Lamppu enää loimuaa.
Mut nuo sinitähdet loistaa
Kirkkaammin vain väikähtäin,
Huulten rusoruusut hehkuu,
Armas tyttö haastaa näin:
"Pikkuväki, tontut, meiltä
Leivät, voit vie varastain;
Illoin lukon taa ne pannaan, —
Poissa kaikki aamull' ain!
"Tontut myös ne kuorii kerman
Maidosta ja joka yö
Pytyn kannen auki jättää,
Jotta kissa loput syö.
"Mutta kissa onkin velho,
Myrskyöin näet luikkii tuo
Salaa henkivuorta kohden
Vanhain raunioiden luo.
"Siellä muinoin oli linna,
Uljas, aseloistossaan;
Ritarit ja rouvat, knaapit
Tanssi soihtutanssejaan.
"Linnan ja sen väenpä tenhos
Häijy noita-akka noin;
Jäämään rauniot vain jäivät,
Missä huuhkain löysi ko'in.
"Mutta mummovainaa tiesi:
Lausut sanan oikean
Yöllä paikall' oikealla
Oikeahan aikahan;