Lapsi kulta, jo ma lassa,
Äidin syliss' istuissan',
Uskoin taivaalliseen Isään,
Hyvään, ylhään, mahtavaan!
Joka kauniin maan on luonut
Ja sen kauniit ihmiset,
Luonut päivän, kuun ja tähdet,
Pannut niille kiertehet.
Kun niin mittaa karttui, lapsi,
Enemmän viel' ymmärsin;
Ymmärsin, ja järki varttui,
Ja ma uskoin Poikaankin;
Poikaan lempivään, mi lemmen
Lempeästi julisti,
Ja min rahvas, rahvaan tapaan
Palkaks ristiinnaulitsi.
Nyt, kun määräni on täysi,
Paljon luin ja paljon näin,
Sydän paisuu, ja ma uskon
Pyhään Henkeen syämestäin.
Hän se teki suuret ihmeet,
Tekee noita taas ja taas;
Hän löi maahan orjain ikeen,
Valtaherrain linnat kaas.
Vanhat kuolinhaavat sulkee,
Uusii vanhan oikeuden;
Vertaiset on kaikki kansat,
Aatelia ihminen.
Hän se häätää häijyt usvat
Sekä hirmuhoureet nää,
Jotka karkoittaen riemut
Meitä vastaan irvistää.
Sadat ritarit on taistoon
Pyhä Henki valinnut,
Tahtoansa täyttämähän,
Ja on heidät rohkaissut.
Kirkkaat kalvat heillä säihkyy,
Liehuu liput voitokkaat!
Laps, sa tahtoisit kai nähdä
Nämä uljaat sotilaat?