Ja perhosen lemmikki ruusu on,
Sen ympäri liehuu tuo,
Mut kultasiipiin perhosen
Säde auringon lempivän katseen luo
Mut ken se ruusun lemmikki on?
Jos tietää vain sen vois.
Se satakielikö laulava lie,
Vai illan tuikkiva koi se ois?
En tiedä, ken ruusun lemmikki lie,
Mut kaikki sai lempeni, oi —
Säde auringon, ruusu ja perhonen
Ja satakieli ja illan koi!
6.
"Ol' aluss' satakieli vaan,
Ja sana soi: 'tyi-tyi!' 'tyi-tyi!'
Kun noin se lauloi, ruoho maan,
Puut, kukat, kielot ilmestyi.
"Se itseään puri rintahan,
Ja veri vuos, mut verestään
Se näki ruusun nousevan;
Se sille laulaa lempeään.
"Ja meidät, salon linnut, oi,
Tää haavan veri sovittaa;
Jos ruusulaulu loppuun soi,
Niin salo itse katoaa."
Noin kertoo varpuspojillen
Tuo varpusukko pesässään;
Ja varpusrouva toistaa sen
Ja valtaa pesän yläpään.
Hän onkin tarkka eukokseen,
Hän hyvin hoitaa askareet;
Siin' ukko jouten lapsilleen
Opettaa uskonkappaleet.
7.