Lemmen kaihoon sydän taipuu,
Sulo tuskain kyyneliin,
Ja ma pelkään, tämä kaipuu
Tulee vielä täytöksiin.
Oi, nää lemmen karvaat hoivat,
Lemmen kurjuus vienoinen,
Vaivat taivaiset taas toivat
Rintaan tuskin terveesen.
8.
Kun käyt sivutsein, ja tunnen
Viiman vain sun liepeistäs,
Sydän riemastuu ja innoin
Seuraa sulo jälkiäs.
Kun niin käännyt päin ja kiinnät
Suureet silmäs minuun, oi,
Sydän säikähtää, ett' tuskin
Seurahas se jäädä voi.
9.
Tuo norja valkolumme
Veen pinnalla uinuvi vaan;
Kuu kalvas katsoo siihen
Jo lemmenvaivoissaan.
Nyt kukka kainosti laskee
Taas päänsä aaltoihin. —
Heti jalkainsa luona se näkee
Tuon kalpean kumppalin.
10.
Hän suuret sinisilmät
Niin vienosti minuun loi;
Miten mieleni uinui silloin,
En kielin kertoa voi.