Sun suuret sinisilmäs
Toi kaikki aatokset nää: —
Meri aatosten sinerväisten
Yli syämeni läikähtää.
11.
Ja ruusu tuoksuu, — mut sen tietäneiskö
Se itse, oisko satakielessä
Myös tunto tenhovoimastaan, ja veiskö
Juur tuo sen käymään puiston pielessä, —
En arvaa kai. Mut tuskaa totuus tietää!
Ja vaikka ruusu, satakieli noin
Vain valhettelis tunteitaan, — voin sietää
Tuon valheen, kuten muita sietää voin.
12.
On Pyhään Allianssiin
Nyt syämemme liittouneet;
Ne toisiinsa nojauneina
Sai pyhimmät yllykkeet.
Oi, vain tuo nuori ruusu,
Mi rintaas kaunisti niin,
Tuo pieni liittolaisraukka,
Se melkein murskattiin.
13.
Neilikat ne tuoksuin huokuu!
Tähdet mettisparven lailla
Vilisee ja varkain vilkkuu
Taivaan sinikukka-mailla!
Kastanjien varjostoissa
Kiihkoin kartanon nään harmaan;
Lasioven käyvän kuulen,
Kuulen kuiskeen äänen armaan.