Mun muistelmissani kukkii
Nuo kuvat, jotk' aikaa raukes, —
Mikä siin' oli äänessäs, josta
Niin syvään mieleni laukes?
Mua lempiväs älä lausu!
Oi, kaunein täällä ja parhain,
Kevätaika ja nuori lempi,
Jää lokaan ja saastaan varhain.
Mua lempiväs älä lausu!
Vain vait suo suuta mulle,
Ja hymyy, kun huomenna näytän
Kaikk' kuihtuneet ruusut sulle.
17.
Nuo armaat toiveet kukkii
Ja kohta kuihtuu taas;
Ne kukkivat, kuihtuvat jälleen,
Ja niin käy kuolemaas.
Tää tieto mun synkistyttää,
Mult' innon, lemmen vie;
Olen kylmä ja rikkiviisas,
Ja jo vertynyt sydän lie.
18.
Syysyön unet, usvat, hiipii
Yli vuorten, laaksojen,
Myrsky lehdet puista riipii,
Maa on kolkon aaveinen.
Yksi puu vain viel' on ainoin
Lehdissänsä murheissaan,
Puistaa kyynelvetten painoin
Vihantia kutrejaan.
Sydän tää on syksytieno,
Mutta puu, mi vihannoi,
Se on kaunis kuvas hieno,
Sinun, armas rouva, oi!