II
Niitä näitä
1.
Kuun välkkehessä meri on,
Veet hiekkaan hiljaa suistuu;
On sydän raskas, rauhaton,
Ja mieleen laulu muistuu.
Se kaupungista tarinoi,
Min meri alleen murskas;
Sen syvyydestä kellot soi
Ja munkkein rukous hurskas.
Ei kellot, rukoukset ei
Ne kaupunkia auta,
Näet minkä kerran hauta vei,
Sen iäks otti hauta.
2.
Mua lempiväs mä tiesin,
Sen aikaa huomasin;
Mut kun sen mulle virkoit,
Niin oikein säikähdin.
Ma kuljin vuorimaita
Ja lauloin uljain päin;
Ma meren rannall' itkin,
Kun päivänlaskun näin.
Tää sydän on kuin päivä,
Niin hehkuaan se luo,
Ja lemmen mereen vaipuu
Niin ihanana tuo.