Ma mustin purjein purressa uin
Yli aavojen hyrskiväin;
Sä tiedät, kuink' olen murheinen,
Ja loukkaat vain mua näin.
Kuin tuuli on mieles uskoton,
Se liehuu pois ja päin;
Ma mustin purjein purressa uin
Yli aavojen hyrskiväin.
7.
Ja aallot ne vyöryvät tyrskyin
Vain rantahan;
Ne paisuu, vaipuu hyrskyin
Vain santahan.
Ne voimakkaat on, nuivat,
Yhä saapuvat nuo;
Ne viimein vimmastuivat, —
Mit' auttaa tuo?
8.
Meressä riimupaaden näät,
Siell' istun rinnassa kaipuu.
Lokit kirkuilee, ja vinkuu säät,
Pois aallot ne kuohuen haipuu.
Moni viehkeä laps oli armahain,
Moni kumppali mieleen muistuu, —
Oi, minne he jäi? Säät vinkuu vain,
Pois kuohut ne aalloten suistuu.
9.
Meri säihkyy loisteess' auringon,
Kuin ois se kultainen.
Kun kuolen, tehkää, veikot,
Mun hautani merehen.