Ma ain olen merta lempinyt,
Nuo vienot aallot sen
Niin usein mieltäni viihti;
Me suovuimme yhtehen.
10.
Mua onni eilen suuteli,
Sen päivä jo on vienyt,
Ja oikein tosilemmestä
En pitkään aikaan tiennyt.
Uteliaisuus naiset nuo
Toi sylihini varmaan;
Kun poveeni he nähneeks sai,
Taas kadotin jo armaan.
Ja toinen nauroi mennessään,
Näin toisen kelmeäksi;
Vain Kitty itki katkeraan,
Kun luotani hän läksi.
11.
Ei tuhmista neidoista, tuumasin,
On paras tuhmista jäädä loitos;
Mut kun niin ryhdyin viisaihin,
Mun vielä huonommin kävi koitos.
On liian viisahat viisaat nää;
Mitä kiusoja urkkivat, ajatelkaa!
Mut itse jos tärkeintä kysyt, he jää
Vain nauraen vastausta velkaa.
Missä?
Missä väsyneen ja ounaan
Lepopaikka viimeinen?
Alla oranjeinko lounaan?
Alla Reinin lehmusten?