Sillä välin Diederich oli kääntynyt sisartensa puoleen, jotka tanssipukuun puettuina tulivat pukuhuoneesta. He saivat kaikilta puolin suosiota osakseen ja tekivät selvää näyttämöltä saamistaan vaikutuksista. "Teetä — kahvia: Hyvä Jumala, miten kiihoittavaa se oli!" sanoi Magda. Veljenä Diederich otti vastaan onnitteluja. Hän kulki heidän välissään, Magda oli ripustautunut hänen käsikoukkuunsa, mutta Emmin käsivarresta hänen täytyi pitää kiinni väkisin. Emmi kähisi: "Jätä koko komedia"; Diederich puhkui hänelle naurun ja tervehdysten välissä: "Sinulla oli vain pieni osa, mutta ole iloinen, jos saat joskus jotakin näytellä. Katsopas Magdaa!" Sillä Magda taipui suosiollisesti veljensä kainaloon, hän näytti olevan valmis näyttelemään perheen onnea niin kauan kuin veli sitä vain tahtoi. "Siskoseni", sanoi Diederich hennon kunnioittavasti, "sinulla oli menestystä. Mutta minä voin vakuuttaa sinulle, että minulla myöskin." Vieläpä hän imartelikin siskoaan. "Sinä näytät tänään suloiselta. Kienastille se on melkein vahinko." Kun sitten vielä presidentinrouva, joka oli poismenossa, nyökäytti heille armollisesti, niin sisarukset kohtasivat kulkiessaan vain mitä ystävällisimpiä kasvoja. Sali oli tyhjennetty; palmuryhmän takana alettiin soittaa poloneesia. Diederich kumarsi mitä virheettömimmin Magdalle ja läksi hänen kanssaan tanssimaan, riemuiten, heti majuri Kunzen jälkeen, joka johti. Niin he kiitivät Guste Daimchenin ohitse, joka istui siinä, istui kyttyräselkäisen neiti Kühnchenin vieressä ja katseli heidän jälkeensä sen näköisenä, kuin olisi saanut selkäänsä. Hänen näkemisensä koski Diederichiin melkein yhtä kamalasti kuin Lauerin näkeminen linnan pihalla.
"Guste rukka!" sanoi Magda. Diederich rypisti kulmakarvojaan. "Niinpä niin, se johtuu siitä."
"Mutta oikeastaan" — ja Magda katsoi kulmainsa alta, "mistä se sitten johtuu?"
"Se on samantekevä, lapseni, mutta niin se vain on."
"Diedel, sinun pitäisi myöhemmin pyytää häntä valssiin."
"Sitä minä en saa. Täytyy tietää, mitä on velkaa omalle itselleen."
Sitten hän jätti heti salin. Nuori Sprezius, joka ei ollut enää luutnantti, vaan ainoastaan viimeisen luokan kimnanisti, kuljetti juuri Kühnchenin kyttyräselkäistä tytärtä pois seinän luota. Hän otti nähtävästikin huomioonsa tytön isän. Guste Daimchen jäi istumaan… Diederich kulki sivuhuoneiden läpi, missä vanhemmat herrat pelasivat korttia, sai pitkän nenän Käthchen Zillichiltä, minkä hän yllätti erään oven takana erään näyttelijän seurasta, ja joutui ravintolaan. Siellä istui erään pöydän ääressä Wolfgang Buck ja piirteli muistikirjaansa niiden äitien kuvia, jotka odottivat salin seinillä.
"Hyvin taidokasta", sanoi Diederich. "Oletteko jo piirtänyt myöskin morsiamenne kuvan?"
"Tässä yhteydessä hän ei kiinnitä mieltäni", vastasi Buck niin välinpitämättömästi, että Diederich epäili, olisiko hänen elämyksensä Gusten kanssa rakkaudenkomerossa kiinnittänyt hänen sulhasensa mieltä.
"Teistä ei ylipäänsä saa selvää", hän sanoi pettyneenä.