"Minä jo aavistankin, miten voitte tämän tehdä", selitti Napoleon. "Koska minä nimittäin jo kauan olen ajatellut tohtori Hesslingistä, että eiköhän hän jo pian astu poliittiselle taistelutantereelle."
Napoleon puhalteli ympyröitä, siinä määrin hän tunsi asemansa korkeaksi!
"Teidän oikeusjuttunne, herra tohtori, ja sitten tuo tuolla sotilasyhdistyksessä, tuo kaikki oli hyvää reklaamiksi. Mutta poliitikon on aina ajateltava: miten monta ääntä minä saan."
Napoleon selitteli kokemuksiaan! Kun hän puhui "kansallisesta melusta", niin Diederich tahtoi panna vastalauseensa; mutta Napoleon selviytyi hänestä pian.
"Mitäs Te sitten tahdotte. Me meidän puolueessamme tunnemme jossain määrin jotakin kunnioitusta kansallista melua kohtaan. Parempia afäärejä sillä aina tekee kuin vapaamielisyydellä. Porvarillinen demokratia ajaa kohta tiehensä yksillä ainokaisilla ajurinrattailla."
"Ja ne me vielä kalustamme sille ylellisesti!" huusi Diederich.
Liittolaiset nauroivat hyvillään. Diederich toi lasin olutta.
"Mu-utta", sanoi sosialidemokraatti, ja hän esitti ehtonsa: kaupungin oli autettava ammattiyhdistyksen talonrakentamista!… Diederich hypähti tuoliltaan. "Ja sitä Te julkeattekin vaatia kansallismieliseltä mieheltä?"
Toinen pysyi rauhallisena ja ivallisena. "Jos me emme auta tuota kansallismielistä miestä vaaleissa, niin minne hän sitten jäisi?" — Ja suuttui sitten Diederich tai pyysi armoa, hänen täytyi antaa kirjallinen sitoumus siitä, ett'ei tullut vain äänestämään tuon ammattiyhdistyksen talon hyväksi, vaan myöskin muokkaamaan lähimmät valtuusmiestoverinsa asialle suosiollisiksi. Sitten hän selitti korkeasti keskustelun päättyneeksi ja otti olutlasin konemestarin kädestä. Mutta Napoleon Fischer vilkutti silmäänsä. Herra tohtori sai olla ylipäänsä iloinen, että oli tekimisissä hänen eikä puoluepukari Rillen kanssa. Sillä Rille, joka agiteerasi oman vaalinsa hyväksi, ei ollut taivutettavissa mihinkään kompromissiin. Ja puolueessa mielipiteet olivat jakautuneet; Diederichillä oli siis syytä itseään lähellä olevassa lehdessä tehdä jotakin Fischerin ehdokkuuden hyväksi. "Herra tohtori, Teillä on syytä pyytää päästä vapaaksi siitä, että vieraat ihmiset, kuten esim. Rille, saisivat pistää nenänsä Teidän asioihinne. Meidän molempien kesken on asianlaita kokonaan toinen. Me olemme jo yhdessä kahlanneet yhdessä jos toisessakin loassa."
Sitten hän meni ja jätti Diederichin tunteittensa valtaan. "Yhdessä kahlanneet yhdessä ja toisessakin loassa!" ajatteli Diederich, ja tuskan ja vihan väreet risteilivät hänessä. Ja tuon tuo koira uskalsi sanoa hänelle, hänen oma kulinsa, jonka hän saattoi joka hetki potkaista kadulle! Kuitenkaan se ei valitettavasti käynyt päinsä, sillä totta oli, että he olivat kahlanneet liassa. Tuo holländeri! Tuo loukkaantunut työläisnainen! Toinen tuttavallisuudenosoitus johti toiseen: nyt oli Diederich joutunut proletaarinsa kanssa ei vain liikettäkoskeviin, vaan myöskin poliittisiin suhteisiin Kernaammin olisi Diederich ollut tekemisissä puoluepukari Rillen kanssa, mutta silloin olisi ollut pelättävissä, että Napoleon Fischer olisi kostoksi saattanut ilmi, mitä tiesi. Diederich näki vielä itsensä pakotetuksi auttamaan häntä Rilleä vastaan. "Mutta" — hän pui nyrkkiään — "me puhumme tästä vielä. Ja jos tätä kestää kymmenen vuotta, niin tilitys tulee!"
Tämän jälkeen hänen täytyi käydä vanhan herra Buckin puheilla ja kuunnella antautumuksella hänen kaunohenkistä puhettaan. Siitä hyvästä hänet otettiin vapaamielisten ehdokkaaksi… "Netziger Zeitungissa", mikä lämpimässä kirjoituksessa suositteli valitsijoille herra tohtori Hesslingiä ihmisenä, kansalaisena ja poliitikkona, arvosteltiin heti tuon artikkelin alapuolella, joskin pienemmillä kirjaimilla, hyvin ankarasti työmies Fischerin asettamista ehdokkaaksi. Sosialidemokraattisella puolueella oli, niin sanottiin tuossa kirjoituksessa, käytettävänään, se täytyi valitettavasti myöntää, riittävästi itsenäisiä ammatinharjoittajia, sen ei tarvinnut vaatia porvarillisilta valtuusmiehiltä kollegiaalista kanssakäyntiä jonkun tavallisen työmiehen kanssa. Pitikö herra tohtori Hesslingin tavata kunnallisten laitosten sydämessä juuri oma konemestarinsa?