Hannu Halle ohjasi kulkunsa Lalenburgiin, niinkuin jo mainittiin. Tuhatkielinen huhu oli ennättänyt sinne jo hänen edellään ja tuonut tiedon hänen lankeemuksestansa.
Samana hetkenä otatti viisas raati istuntosalin seinältä pois hänen siluettinsa ja teki samalla sen lujan päätöksen, ett'ei yhdellekään kuolevaiselle pidä hänen eläissänsä Lalenburgin raadilta arvonimeä "suuri" annettaman ei myöskään muistopatsaita pystytettämän, niinkuin on: obeliskeja, rintakuvia, varjokuvia, pyramiideja ynnä muita senkaltaisia. Samana hetkenä tuli myös äkkiä selville, ett'ei Lalenburgissa kukaan milloinkaan ollut Hannu Hallen edessä liehakoinut eikä häntä mairitellut. Nyt ei enää ollut siinäkään perää, että raati olisi käyttänyt lähetyskuntia hänen luonaan. Nyt vannoi ja vakuutti jokainen, ett'ei hän milloinkaan ole ollut ystävällisissä väleissä Hannu Hallen kanssa. Nyt sepusteltiin ivallisia kirjoituksia ja pilkkarunoja entisestä suuresta miehestä, joka äkkiä oli kutistunut niin pieneksi, että monikin rupesi epäilemään, tokko sen nimistä miestä milloinkaan on ollutkaan.
Isäinsä kaupunkiin palatessaan, täytyi Hannu Hallenkin ihmetellä kansalaistensa huonoa muistia: häntä katseltiin töllisteltiin kuin muukalaista muilta mailta, eikä ollut kukaan hänestä tietävinänsäkään. Tästä ei hän kumminkaan kovin pahasti säikähtänyt, huomattuaan säilyneensä sentään vähän paremmin Lalenburgin impien muistissa. Hän sanoi moniaan kauniin sanan jokaiselle heistä ja lupasi jokaisesta tehdä pormestarinnan, heti kuin hänet oli pormestariksi valittu. Sellaisia seikkoja ei tytöt hevillä unohda.
Pormestariudestaan tuli hän maininneeksi siitä syystä, että entinen kunnallis-pormestari oli moniahta päivä sitten taittanut niskansa, pudottuansa erääsen syvään kuoppaan, jonka ympärille maistratti oli jättänyt panematta uuden aidan entisen lahonneen sijaan. Panematta se taas oli jäänyt, koskapa pormestari vainaja itse oli panemista kiven kovaan vastustanut osittain siitä syystä, että senkaltaiset laitokset maksavat niin paljon, ja osittain siihen nähden, ett'ei miesmuistiin vielä ketään ollut useinmainittuun kuoppaan langennut.
Pormestarinvaali olisi epäilemättä toimitettukin heti paikalla, ellei väliin olisi tullut Luchsensteinin pyyntöä kanslerin vangitsemisesta ja valtionkavallukseen osallisen perukin takaisin-lähettämisestä. Varmemmaksi vakuudeksi pantiin Hannu Halle rukka käsi- ja jalkarautoihin ja asetettiin pertuskan kantajoita viisi kahdeksattakymmentä luvultansa vartioitsemaan häntä hänen omassa talossaan, kaksin ja kolmin jok'ainoan aukon kohdalle, niinkuin ovien ja akkunain eteen; yksin kellariluukuillekin asetettiin vartijoita. Tämä kaikki oli kaupunginkirjuri Muckerin toimia. Hän pani koko kunnioitettavan porvariston päät niin pyörälle, että ymmärrys meni ihan suunniltaan.
Sillä välin oli Nikodemus ruhtinas saanut tuon kovan onnen perukin ja huomasi silloin entisen kanslerinsa olevan aivan viattoman. Hänen vanha mielisuosionsa Hannu Hailea kohtaan heräsi jälleen, ja niinpä hän lähetti tuon mahtavan, runsaskutrisen päähineen takaisin ja samalla ystävällisen kirjoituksen, jossa hän kehoittaa Hannu Hailea, kaiken vahingon ja mielipahan korvaukseksi, pyytämään ruhtinaalta jotain erityistä armonosoitusta.
Tuskin oli tieto tästä levinnyt Lalenburgissa, niin nousi jälleen hirmuinen hälinä, sillä nyt pelkäsi jokainen Hannu Hallen vaativan hirtettäväksi jok'ikisen, joka oli häntä niin ankarasti kohdellut. Pertuskamiehet, viisi kahdeksattakymmentä luvultansa, juoksivat pertuskoineen päivineen heti kohta tiehensä. Sen sijaan syöksivät Hannu Hallen asunnolle kaikki Lalenburgin sepät ja valurit ja muut viilarit vasaroineen, hohtimineen ja sorkkarautoineen, ollaksensa ensimmäisinä vangin päästämisessä kahleista. Viisikolmatta neitsyttä julisti nyt kaikkein kuullen olevansa ruhtinaan suosikin kihlatuita morsiamia. Raadista tuli lähetyskuntia pyytämään anteeksi äskeistä ikävätä, väärin-ymmärryksestä syntynyttä menettelyä. Vasta tehty luja päätös suurista miehistä kumottiin samassa, ja Hallen siluetti ripustettiin jälleen istuntosalin seinälle. Sulkeutuakseen taas suuren miehen suosioon, ehdotti kaupunginkirjuri Mucker julkisessa raadin istunnossa, että Hannu Halle valittaisiin kaupungin pormestariksi, ja tässä asiassa kannatti häntä kaikella innolla ja ponnella komendantti Knoll.
Hannu Halle tunsi kansalaisensa ja ryhtyi sitä mukaa toimiin.
XVI.
Kaikkialle.