Suuri mies on kukistuessaankin suuri. Hänen kaatuessaan vavahtavat valtakunnat. Aleksander Suuren kuoltua oli hänen suunnaton valtakuntansa, Tonavan ja Niilin suilta hamaan Indus ja Ganges virtoihin saakka, hukkua verivirtoihin. Kaarlo Suuren maailmanvaltakunta kukistui pohjiaan myöten, perustajansa lähdettyä. Ja niin kävi Hannu Hallenkin kaatumisen jälkeen, että Luchsensteinin valtakunnasta ei enää jäänyt kiveä kiven päälle, sillä suuri sota, jota Englannin ja Franskan välillä käytiin maalla ja merellä, oli seurauksena kanslerin palajamisesta isäinsä maahan. Tämä on helposti todistettavissa sen-aikuisten hovien salaisista historioista ja muista asiakirjoista, mutta tämän asian täydellinen esittäminen tässä kävisi liian pitkäksi.
Tuskin oli näet kansleri lähtenyt pääkaupungista, niin jo saapui sinne franskalainen ylimääräinen kuriiri, joka tiedusteli Hannu Hailea, jättääkseen hänelle erään paketin. Tämä herätti heti suurta huomiota, koska Saksan valtakunnan ja Franskan väli siihen aikaan oli kireimmillään. Ruhtinas Nikodemus sai raportin tuon ylimääräisen kuriirin tulosta, ja samalla kertoivat karkoitetun Hannu Hallen vihamiehet, että kansleri on kaiketikin kavaltavassa tarkoituksessa ollut kirjevaihdossa Franskan hallituksen kanssa. Nikodemus piti tätä varsin luultavana ja käski vangita ylimääräisen kuriirin. Tämä oli jo lähtenyt matkoihinsa, mutta saatiin onneksi kiinni ja tuotiin takaisin. Kuriiri myönsi tuntevansa Hannu Hallen, mutta ilmoitti samassa, ett'ei paketissa ollut muuta kuin perukki aivan viimeistä kuosia. Kuriiri oli sen Hannu Hallen pyynnöstä ostanut jostain suuresta pääkaupungista ja nyt jo lähettänyt sen hänelle.
Tuota ei ottanut kukaan uskoakseen, ja niin lähetettiin Lalenburgin maistratille kirjoitus, jossa maistrattia pyydetään ottamaan talteen Hannu Hallen nimelle tullut paketti ja panettamaan kansleri toistaiseksi lukkojen taakse, koska paketin kautta päästäisiin erään suuren salaliiton jäljille, joka par'aikaa oli tekeillä pyhää Rooman valtakuntaa vastaan. Lalenburgin maistratti noudatti tätä määräystä kaikella innolla, ja paketti otettiin takavarikkoon. Maistratti ei kumminkaan voinut pidättää uteliaisuuttaan, vaan avasi tuon suuren rasian, nähdäkseen omin silmin sen hirmuisen salaliiton ainekset ja juuret, mutta majesteetillinen allongeperukki pani heidät kerrassaan ymmälle: mitenkä ihmeen tavalla mahtoi tämä pörröinen turvelo uhata tuhoa ja turmiota pyhälle Rooman valtakunnalle? Ja sitäkös kesti miettiä!
Kiinniotettu kuriiri piti Luchsensteinissa kauheata melua vangitsemisensa tähden, mutta siitä ei välitetty: hänen tuli odottaa, kunnes asiassa oli ihan selville päästy. Häneltä ei löydetty muuta kuin eräs toinenkin paketti, joka sisälsi komeita sopulin- ja kärpännahkaisia turkiksia, ynnä kirje hänen majesteettinsa Franskan kuninkaan vaatevaraston ylimmäiselle hoitajalle. Nämä kalliit nahat oli kuningas itse tilannut lemmitylleen uudenvuoden lahjaksi, ne kun siihen aikaan olivat juuri tulleet muotiin Parisissa. Tähän saakka oli ainoastaan Englannin lähettilään puoliso yksinään saanut koko hovin nähden keikailla kauniissa kärpännahoissa.
Uusi vuosi tuli, mutta kuriiri jäi tulematta. Turhaan panetti kuningas vaatevarastonsa ylimmäisen hoitajan Bastille'iin ja koetti lepyttää lemmittyänsä. Tämä itki harmin ja murheen kyyneleitä, kun ei hän uudenvuoden päivänä voinut esiintyä yhtä komeasti kuin tuo ylpeä Britannian tytär, ja oli kauhean vihoissaan kuninkaalle. Epätoivoisena lupasi kuningas karkoittaa korkean englannittaren pois koko Franskasta. Neuvoskunta oli muutoinkin jo kauan aikaa ollut kahden vaiheilla, olisiko, eräitten maan-anastusta koskevain asiain tähden, julistaa sota vai vieläkö malttaa. Nyt ratkaisi kuningas epäröimiset ja lausui: sota! Englannin lähettilään täytyi heti kohta lähteä Parisista ja viedä mukanaan puolisonsa, ja tämän täytyi tietysti viedä mukanansa kalliit kärpännahat.
Nyt alkoi veri virtana vuotaa. Valtakunta toisensa perästä takertui sotaan, ja moni kukistui siinä kokonaan, muitten muassa Luchsensteinkin. Ja siihen oli syynä se, että kun kuriiri vihdoinkin, vaikka liian myöhään, oli palannut Parisiin ja selittänyt viipymisensä syyt, oli Franskan kuningas vannonut pyhkäisevänsä pois Luchsensteinin ruhtinaskunnan nimen koko maan piirin päältä. Ja valansa hän täyttikin.
Kaikkiin noihin kyyneleihin ja sotiin ja verilöylyihin ja valtakuntain häviöihin ei sittenkään ollut syynä muu kuin suuren Hannu Hallen kukistuminen. Jos hän olisi pysynyt ruhtinaan suosiossa, olisi hän hyvin yksinkertaisella tavalla voinut selittää koko perukkijutun, ja sitten ei olisi ruvettu epäilemään hänen isänmaan rakkauttaan eikä parjaamaan häntä itseänsä: kaikki olisi kääntynyt parhain päin.
Mutta kaikki nämä surulliset asiat tapahtuivat muutamia aikoja myöhemmin. Palatkaamme Hannu Halleen.
XV.
Hannu Halle.