"Isä," jatkoi Leonardo, "älkää saattako minua kovimpaan kurjuuteen. Älkää kuulematta minua tuomitko. Saatte tietää kaikki — kaikki, mutta ei nyt; ei ole minulla sanoja rikostani selittää mutta pelastakaa minä! Mahdollista on ett'eivät löydä jälkeheni. Mutta jos niin olisi, jos teiltä ja Sabinalta kysytään, tahdotteko silloin todistaa minun tänä yönä olleeni kotona tykönänne?"
"Siis väärää valaa, väärää todistusta vaadit meiltä?" kysyi ukko.
"Ihmisten edessä, ei Jumalan edessä," lankesi Leonardo äkkiä puheesen. "Tahdon katua millä tavalla vaan vaaditte, tahdon viettää koko elinkauteni kurjuudessa, kiron-alaisuudessa, mutta pelastakaa vaan minä ihmisten oikeuden käsistä. Isä! Sabina! ettekö yhtään surkuttele onnetonta Leonardoanne?"
Ukko oli vaiti, rakkaus ja surku poikaansa ja pelko Jumalaa ja Hänen oikeuttansa kamppailivat hänessä kovan kamppauksensa.
"Minä teen sen!" sanoi viimein Sabina päättävällä vakavuudella. "Tahdon mennä hukkaan, jos voin pelastaa sinun, Leonardo!"
"Pidä!" huusi ukko, "älä niin kerkeästi poista ijankaikkista autuuttasi! Vielä en tiedä mitä pitää minun tekemän. Molempain pitää meidän kuitenkin sopiman Leonardon pelastuksesta, peräytä sanasi, Sabina! Varhain huomenna tahdomme neuvoitella, ja siksi pyytää Jumalalta valistusta. Mene nyt levolle, poikani, jos vaan lepoa saat, ja rupee Jumalaan rukouksissasi, että hän sanoisi, miten sinun on menetteleminen. Sinun tulee saada olla yksinäsi nämä muutamat tunnit."
Ukko vetäikse takaisin kamariinsa ja kehoitti toisiakin samoin tekemään.
Tulevana aamuna puhuttiin koko kaupungissa miehen, liki-asuvan kartanoherran metsämiehen olevan metsään tapetun, epäilemättä metsärosvoilta. Ruumis oli löytty veressään ja viety asuntoonsa.
Koska molemmat Lucilon veljekset eivät olleet aivan hyvässä huudossa, katsottiin todennimiseksi heidän olevan murhaajain, tahi ainakin siihen osallisten. Nuorta Franciscoa myös pelättiin, jonka ohessa vastenmielisesti ja arasti mainittiin Leonardonkin nimeä, ehkä kyllä tiettiin hänen usein ja mielellänsä ruvenneen näiden raivokkain jahti-kumppanien pariin. Mutta kohta mykistyi rahvaan päättämys. Poliisin tuomio pelasti nämät kolme syytteen-alaista tästä kovasta syytöksestä, sillä sekä molemmat Lucilot että myös Francisco olivat jostakin ryöväyksestä edellisenä yönä pantu kiinni, ja murha oli vasta puoliyön aikana voinut tapahtua, koska murhattu metsästäjä oli kello 11 asti ollut perheensä luona.
Mutta Leonardon talossa ei ollut hänen kotia tultuansa hengen rauhaa, ainoastaan synnissä elähtynyt pahantekiä, joka on oman tuntonsa peräti kuolettanut, voi pahain tekoinsa päätettyä levolle mennä; mutta Leonardo oli vielä jumalattomuuden alottelia; omatuntonsa kiusasi häntä hirmuisilla tuskilla ja karkotti vähäisemmänkin unen hänen silmistään. Sabina vietti yönsä kyyneleillä ja rukouksilla, ja turhilla kokeilla miestänsä ilahuttaa ja lohduttaa; iso-isä taas kamppaili rukouksissaan sen kovan kamppauksen, joka kiusaten veti hänen mielensä milloin isänrakkauteen, milloin Jumalanpelkoon.