"— Niin, sellaiset ihmiset kuin minä olisivatkin otettavat hengiltä jo syntyessään, sillä elämä muodostuu lakkaamattomaksi kidutukseksi heille. Minun laitani on miltei vielä pahempi kuin muiden itsehillitsemiskykyni vuoksi: ihmiset voivat kiusata minua niin rajattomasti aavistamatta sitä itse.
"Axel oli hetken aikaa ääneti, sitten hän kohotti katseensa minuun.
"— Kuinka paljon minä tänä iltapuolena olen kiusannut sinua? kysyi hän hiljaisella äänellä.
"— Et lainkaan, et vähintäkään.
"Minä kuljin ympäri huonetta, minulla ei ollut hetkenkään rauhaa. Axel nojasi tuoliin ikkunan ääressä. Silloin tällöin me vaihdoimme vain jonkun sanan aivan vähäpätöisistä asioista, mutta enimmäkseen me olimme vaiti.
"— Tahdotko persoonallisesti minulle tehdä hyvin suuren palveluksen? sanoi Axel äkkiä. Hän luultavasti epäili minun suostuvan hänen pyyntöönsä, koska hänen oli niin vaikea saada noita sanoja suustaan. Minä hätkähdin, ikäänkuin peläten jotain vaaraa.
"— Jos vain kykenen sitä tekemään, vastasin epäröiden. — Mitä se on?
"— Ei, minä en voi sitä sanoa.
"— Kyllä, sano vaan.
"— Minä en voi.