Ernst Ahlgren 1888.
Seuraava vastaus Esseldelle, joka ilmaisee syvää loukkaantumista ja katkeruutta, on hyvin kuvaava Ernst Ahlgrenin itsenäiselle luonteelle, joka persoonallisista eduista välittämättä ei koskaan voinut tinkiä hitustakaan siitä, minkä hän piti oikeana.
"Täti sanoo, että minun pitäisi levollisesti ajatella 'asiaa'", kirjoittaa Ernst Ahlgren, "eikä loukkaantua, vaikka minua vaaditaankin tilille sen johdosta, että olen uskaltanut kirjoittaa Georg Brandesista esitelmöitsijänä (huom. ei poleemikona, moraalifilosofina eikä reaktsionäärinä, vaan ainoastaan esitelmöitsijänä).
"Ei, levollisesti en voi sitä ajatella, sillä harmi kiehuu minussa...
"Koko tädin kirje kohdistuu vain yhteen ainoaan seikkaan: 'puolustaudu'. — — — Puolustaisinko itseäni?!
"No niin:
"Arvellaan olevan syytä asettaa minut edesvastuuseen sellaisesta artikkelista kuin 'Hemvännen'issä julkaisemastani! Artikkelista, jossa ei ole sanaakaan, joka kohdistuisi uskontoon, moraaliin tai siveellisyyteen; ei ainoatakaan sanaa, joka loukkaisi säädyllisyyttä; ei yhtään kevytmielistä eikä raakaa sanaa. Olen vain uskaltanut puhua henkilöstä, jota syytetään ateistiksi ja siveellisyyden herjaajaksi; en ole puhunut hänen suhteestaan uskontoon enkä siveellisyyteen, olen tarkastanut häntä vain kirjalliselta kannalta — hänen asemaansa kirjallisuushistorioitsijana. Ja tämän johdosta minua vaaditaan tilille! Minä ymmärrän.
"Tiedetään, että olen ollut sairas, että olen sitä vieläkin, että voi kulua pitkiä aikoja, jolloin en jaksa tehdä työtä, että luultavasti en koskaan tule aivan terveeksi; sen vuoksi on pantu toimeen rahankeräys — vai mikä se lienee! — jotta minulle kahdeksi vuodeksi voitaisiin taata 1,000:nnen, jopa 1,200 kr:n vuotuinen summa.
"Eikö totta?