Sanaakaan sanomatta hän vihdoin polvistui maahan ja nosti ristiin pannut kätensä kalifia kohti.
— Nouse ylös! sanoi kalifi ja auttoi hänet ystävällisesti ylös. Ei sinulla ole syytä pyytää minulta armoa. Päin vastoin pitää minun pyytää sinulta anteeksi, kun olen sinun kustannuksellasi huvitellut.
"Nouse ylös", sanoi Kalifi.
"Nouse ylös", sanoi Kalifi.
Sitten hän kertoi, miten hänen oli tehnyt mieli täyttää Abu Hassanin toive ja antaa hänen olla päivän kalifina, ja kuinka paljon huvia hänellä oli ollut nähdessään, miten hän täytti tehtävänsä oikeauskoisten hallitsijana.
— Niin, kiitos avusta! lopetti hän puheensa ja puristi Abu Hassanin kättä. Olipa oikein ihanaa, kun kerrankin sain levätä hallitustoimistani kokonaisen päivän, varsinkin kun sain sijaisen, joka hoiti tehtäviä niin hyvin kuin sinä.
Abu Hassan nauroi nyt itsekin koko jutulle ja oli mielissänsä, että hän oli saavuttanut hallitsijansa suosion. Ja hänen ilonsa muuttui vieläkin suuremmaksi, kun kalifi ehdotti hänelle, että hän muuttaisi äitinsä kanssa palatsiin asumaan ja lupasi antaa hänelle oman huoneustonkin. Hänen ei tarvitsisi tehdä muuta kuin silloin tällöin pitää hänelle seuraa ja huvittaa häntä hauskoilla jutuillaan. Abu Hassan suostui tähän, eikä hänen koskaan tarvinnut sitä katua. Sillä kalifi oli aina hänelle armollinen ja ystävällinen. Ja siten leikki oli kaikille mieleen ja sai hyvän ja onnellisen lopun.
Kalastaja ja henki.
Olipa kerran vanha kalastaja, jolla oli vaimo ja kolme lasta. Hän oli hyvin köyhä, mutta hän koetti kalastuksella elättää perhettään niin hyvin kuin taisi. Joka päivä hän laski verkkonsa neljästi mereen, mutta saalis oli enimmäkseen hyvin huonoa.
Eräänä päivänä hän läksi taaskin keskipäivän aikana merenrantaan ja laski verkkonsa veteen. Hän odotti kunnes se oli laskeutunut pohjaan, ja kun hän alkoi vetää sitä jälleen ylös, tunsi hän, että se oli kovin raskas. Hän veti sitä kaikin voimin ja iloitsi jo mielessänsä, että vihdoinkin onni oli häntä suosinut ja verkkoon tarttunut oikein kosolta kaloja. Mutta kylläpä hän ällistyi, kun verkossa ei ollut ainoatakaan kalaa, vaan sen sijaan vanhan aasin raato, joka oli repinyt verkon monesta kohti rikki.
Pahoilla mielin kalastaja irrotti aasin verkosta, korjasi rikkinäiset kohdat ja laski sen uudestaan mereen rukoillen Jumalalta nyt parempaa kalaonnea.