Mutta ei tässä kyllin. Hänen kostonsa ulottui myös alamaisiini. Hän viittasi kädellään ja karkotti siten ministerini ja palvelijani salista, ja myöhemmin hän kertoi minulle, että hän upotti valtakuntani järven pohjaan ja muutti kaikki kaloiksi: muhamettilaiset valkoisiksi kaloiksi, persialaiset punaisiksi, kristityt sinisiksi ja juutalaiset keltaisiksi. Vain linnan ja pienen osan kaupunkia hän erotti vedestä piirtämällä sauvallaan piirin sen ympärille. Mutta millä tavalla sinä olet voinut päästä tänne veden alle, sitä en ymmärrä, jollei siinäkin ole taikakonsteja käytetty.
Sulttaani nyökkäsi päätään ja lupasi siitä kertoa myöhemmin, kun kuningas ensin oli lopettanut kertomuksensa.
Niin, jatkoi kuningas, sen päivän jälkeen on minun elämäni ollut yhtämittaista kärsimystä. Joka aamu puolisoni tulee tänne ja lyö minua hartioihin nahkapiiskalla, jotta veri vuotaa pitkin selkääni. Ja sillä välin hän kertoo minulle, kuinka hän pitää hellää huolta tuosta kurjasta noidasta, sillä hän ei ole kuollut, vaikka ei oikein eläväkään. Noitakonsteillaan hänen onnistui pelastaa hänen henkensä, mutta oikein terveeksi hän ei häntä saanut. Hän on järjestänyt huvimajan komeaksi temppeliksi, ja siellä noita makaa purppurapatjoillansa voimatta kuitenkaan puhua. Mutta niinkauankuin nuo kaksi elävät, ei minun tuskillani ole mitään lievitystä.
Onneton kuningas peitti kasvonsa viittaansa ja valitti surkeasti. Mutta sulttaani lohdutti häntä ja kertoi, miten hän oli joutunut tähän autioon kaupunkiin. Ihmeellinen käsi näytti johtavan heidän kohtaloitansa, ja se varmaan auttaisi häntä keksimään jonkun keinon, jonka avulla hän voisi pelastaa onnettoman kuninkaan. Mutta yö oli jo käsissä, ja he tarvitsivat kumpikin lepoa.
Sulttaani meni viereiseen huoneeseen, sammutti janonsa suihkulähteen vedellä ja heittäytyi sohvalle kootakseen ajatuksensa ja keksiäkseen jonkun keinon, jonka avulla hän voisi pelastaa onnettoman kuninkaan. Pian hänellä olikin suunnitelma valmis ja hän nukkui hyvin koko yön.
Heti aamun sarastaessa hän läksi ulos puutarhaan ottaakseen selkoa huvimajasta, jossa noita asusti. Sitä ei ollutkaan vaikea löytää, sillä sen kultainen katto ja kimaltelevat puolikuut loistivat jo pitkän matkan päähän.
Astuttuaan sisään hän näki myös heti komean vuoteen, jossa noita lepäsi purppurapatjoilla. Mutta eipä sulttaani kauan vitkastellut, vaan otti miekkansa esille ja yhdellä iskulla irrotti pään hänen ruumiistansa.
Nopeasti hän kääri hänet peitteeseen, laahasi hänet puutarhaan ja kaivoi kuopan, johon hän hautasi tuon vanhan petturin.
Sulttaani laahasi noidan puutarhaan.
Sulttaani laahasi noidan puutarhaan.
Nyt toinen rikollisista oli saanut ansaitun palkkansa. Mutta toinen oli vielä jäljellä. Mieluimmin hän olisi yhdellä iskulla myös lopettanut uskottoman kuningattaren elämän, mutta hän pelkäsi, ettei hän voisikaan silloin vapauttaa kuningasta noituudesta, ja siksi hän päätti toimia viekkaasti ja varovaisesti.