Mutta kun hän katseli portista ulos, niin eipä siellä ollutkaan kalastajaa, ja koko seutu oli hänelle vallan vieras.
Hän sanoi sen kuninkaalle, joka tuumi hetken aikaa ja kysyi sitten mistä maasta hän oli kotoisin, sillä sitä sulttaani ei ollut muistanut kertoa. Ja kun kuningas sai sen tietää, niin hän hämmästyi suuresti.
— Voi, ystäväni, sanoi hän, sinä olet kaukana kotoasi ja saat matkustaa kokonaisen kuukauden, ennenkuin pääset sinne. Voimakas henki se varmaan oli, joka muutti koko järven ja vedenalaisen kaupungin sinun pääkaupunkisi läheisyyteen. Mutta kun lumous katosi, niin kaikki tuli tietysti taas entiselle paikallensa, ja sinä jouduit kauaksi omaisistasi.
Sulttaani ihmetteli, mitähän hänen uskolliset alamaisensa nyt tuumivat, kun hän niin äkkiä oli kadonnut. Mutta he saivat rauhoittua niin hyvin kuin saattoivat, ja hän jäi kolmeksi päiväksi "Neljän mustan saaren" kuninkaan luo ja oli mukana kaikissa juhlallisuuksissa, joita hänen kunniaksensa pantiin toimeen.
Neljäntenä päivänä hän vihdoin läksi matkaan. Mutta nuori kuningas oli niin suuresti mieltynyt häneen, ettei hän voinut erota hänestä, vaan seurasi hänen kanssansa hänen valtakuntaansa ja otti mukanansa loistavan seurueen ja kaksikymmentä kamelia, joiden selkään sälytettiin kallisarvoisia lahjoja sulttaanille.
Kuukauden kuluttua he tulivat perille, ja kaikki ihmiset sulttaanin valtakunnassa olivat suuren surun vallassa. Mutta kun he näkivät hänen lähestyvän kaupunkia, niin heidän surunsa muuttui yhtä suureksi iloksi. "Neljän mustan saaren" kuningas jäi pitkäksi aikaa sulttaanin vieraaksi ja nai sulttaanin sisaren. Siten heidän ystävyydenliittonsa vahvistui vielä entistä lujemmaksi, ja juhlia vietettiin loppumattomasti.
Mutta eipä kalastajaakaan unohdettu. Hänet kutsuttiin kullatuissa vaunuissa linnaan ja hän sai niin paljon kultaa "Neljän mustan saaren" kuninkaalta, että hän saattoi ostaa itselleen suuren talon ja elää koko elinaikansa ylellisyydessä.
Ja sen hän olikin rehellisesti ansainnut, sillä jollei hän olisi saanut verkkoonsa vaskipulloa ja pakottanut henkeä palvelemaan itseänsä, niin olisi kai nuori kuningas vielä tänäkin päivänä saanut istua kahlehdittuna marmoriseen valtaistuimeensa.
Epäilevä sulttaani.
Useita satoja vuosia sitten eli Egyptissä sulttaani, joka ei ollut muitakaan ihmisiä parempi, mutta hänen oli hyvin vaikea uskoa todeksi niitä ihmeitä, joita kerrottiin Jumalan tehneen profeetta Muhamedin aikana.