"Nouse ja käy kuninkaan luo ja suutele hänen kättänsä."
Samassa prinsessa vaipui maahan ikäänkuin hän olisi menettänyt tajuntansa. Hetken maattuansa hän avasi silmänsä, astui kuninkaan luo, suuteli kunnioittaen hänen kättänsä ja sanoi:
"Tervetuloa herrani ja kuninkaani! Olen ihmeissäni, että tulit orjaasi tervehtimään."
Kuningas ihastui ikihyväksi kuullessaan hänen jälleen puhuvan suloisella äänellä. Sitten hän kääntyi prinssin puoleen ja sanoi:
"Ilmoita joku toive, niin lupaan jo edeltäpäin täyttää sen."
Prinssi vastasi:
"Ei vielä ole aika palkintoa antaa, sillä tauti voisi mahdollisesti vielä uudistua. Anna kymmenen orjattaren kantaa hänet kylpyyn, mutta varokoot, ettei hän jalallaan maata kosketa. Pukeutukoon sitten kallisarvoisiin vaatteihin, jotta hän unohtaisi sydänsurunsa ja hänen mielensä kävisi keveäksi. Saata hänet sitten sille paikalle kaupungin ulkopuolelle, josta hänet löysitkin. Sillä siellä paha henki häneen meni."
Kuningas kohotti kätensä ylös ilmaan.
Kuningas kohotti kätensä ylös ilmaan.
Kuningas teki aivankuin prinssi oli määrännyt ja läksi sitten itsekin visiireinensä ja sotajoukkoinensa kaupungin ulkopuolelle. Prinssi seurasi hänen mukanansa. Kaiken aikaa hän lausui loihtusanoja, tarkasteli milloin taivaan kantta, milloin maan pintaa ja antoi suitsutussavuja levittää ylt'ympärille. Hetken kuluttua hän nosti päänsä pystyyn, astui kuninkaan luo ja sanoi:
"Herra, minä tiedän nyt, että paha henki, joka tähän tyttöön on mennyt, asusti alkuaan erään mustan ebenpuisen eläimen ruumiissa. Jos meidän ei onnistu löytää tuota eläintä, niin tauti tulee uudistumaan kerran kuukaudessa."