Isäntä, saattaako ryssä tulla tänne, ihan tänne? Voi hyvä Jumala, jos ne tappaa meidätkin? —
ANNA
Hiljaa! Kuuluukohan vielä ampumista? (Kuuntelee.) Ei kuulu tänne ainakaan. (Tähyää ikkunasta.) Ei tästä näe mitään, alkaakin jo hämärtää. Mutta, Mari, iltahan on edessä. Unohdatko lypsyn kokonaan? — Työhän on lohdutuksemme, aika siinä kuluu. — Mene nyt, Mari, minä alan iltaista valmistaa.
MARI
Niin tosiaan, ei tahdo muistaa arkion olevan, ja eihän se aivan olekkaan, kun kuolema läheltä kulkee, mutta — lehmät on pyhänäkin lypsettävä. (Ottaa kiulun, menee kotvan kuluttua.)
ISÄNTÄ
Te nuoret, tehkää työt, jos jaksatte. Vanhuksen voimat eivät pitkälle riitä. Polviani niin vapisuttaa, paneun kamariin levolle. Tule sanomaan, Anna, jos jotakin kuulet. (Menee kamariin.)
5:s kohtaus.
ANNA yksin
(ANNA puuhailee tuvassa, tekee tulta ja panee padan liedelle j. n. e.)