MARI
Niin, pikku tyttöjä me olimme, kun ensi kertaa puhuttiin sodasta.
ISÄNTÄ
Kalle silloin ensi aakkosia tavaili. Ja pian ei siitä enää vain puhuttu, vaan se elettiin tuo sana »sota». Se nieltiin moneen kertaan petäjäisessä ja luettiin ruttoon sortuneitten kirstun kannesta. Ja tulisina liekkeinä se mateli taivasta kohti. Tunnetaan se sisältä ja päältä. Mutta — tänään se ajetaan ovesta ulos. Ei ole tietoa, eletäänkö ensi jouluna. Haes joulupaita, Mari! Minä menen kylpemään. (MARI menee kamariin.)
5:s kohtaus.
ANNA
Isä, viivy hetki vielä!
ISÄNTÄ
Mitä haluat, lapseni?