— Samoin minusta, yhtyi Marcel. — Jos Schaunard vitkastelee vielä kauan, on minun mahdotonta näytellä tuntemattoman Kroisoksen osaa.
Mutta jo seuraavana päivänä taiteilijat näkivät Schaunardin saapuvan loisteliaasti pukeutuneena kullankeltaiseen nankinitakkiin.
— Siunatkoon! huudahti Phémie häikäistyneenä, nähdessään rakastajansa näin hienossa asussa, — mistä sinä tuon puvun olet löytänyt?
— Paperieni joukosta, vastasi musiikkimies ja antoi samalla ystävälleen merkin seurata häntä.
— Olen saanut saatavani, ilmoitti hän, kun kaikki kolme olivat yksin. —
Tässä näette.
Ja hän veti taskustaan kourallisen kultarahoja.
— Hei vaan! huusi Marcel. — Nytpä nopeasti matkaan Muotikauppaa ryöstämään! Kuinka onnelliseksi Musette tulee!
— Ja Mimi! lisäsi Rodolphe — Mars matkaan! Totta hän tulet mukaan,
Schaunard?
— Antakaahan minun ensin esittää pieni huomautus, vastasi Schaunard. — Luulen, että teemme tyhmästi verhotessamme naisemme muodin tuhansilla hepeneillä. Kun he sitten ovat sen näköisiä kuin Iriksen vyön kuvapiirrokset, eiköhän tuo komeus vaikuta vahingollisesti heidän luonteeseensa? Ja sopiiko yleensä meidänlaisten nuorten miesten käsitellä naisia elähtäneiden ukkorähjien tavoin? En sano tätä sen vuoksi, että epäröisin uhrata viisitoista tai kahdeksantoista frangia Phémien vaatetukseen. Mutta minua pelottaa ajatella, ettei hän ehkä uuden hatun saatuaan enää tahtoisikaan minua tervehtiä! Ja kuinka kaunis hän on, jos hänellä on vain kukkakin hiuksissaan! Mitä sinä, filosofi, tästä sanot? keskeytti Schaunard puheensa kääntyen Coilinen puoleen, joka vähän aikaa sitten oli tullut sisälle.
— Riittämättömyys on hyvänteon tytär, vastasi filosofi.