Joka pulskasta pugusta Caswannosta caunihista, Toimen päättawi totisen Awut hywät arwoapi, Se on peräti petetty Saatu sangohin pahoin.
22.
Kärmet ja Rauta.
Kerran kärmet kämpinynnä Oli Pajahan osannut, Josa haki halun cansa Ehti hengen elatusta. Wiimein Wijlahan purasi Rautahan ratki cowahan, Joka äänsi äkeästi Sanowi näillä sanoilla: Mua hullu hukuttawas Luulit purresas lujasti, Mutta koskeisa kowahan Hampahasi hawottelit: Ällös eneä yritä Mjeltä minuhun pitäö, Joka kyllä joutumalla Ilman armota alati, Teen lastut teräxistä Raatelen raudat parahat.
Satu semmoinen sanottu Tämän opin oikasewi: Aina pakene pahoja Ihmisiä ilkeöitä. Älä painele paremman Cansa karttua wetäö, Ettet waarahan wajoa Astusi alle häpiän.
23.
Kettu ja pucki.
Kettu kerran käydesänsä Waicko juuri juostesansa, Warisi warsin äkisti Kaiwon sisälle katoisi, Jost' ei ylös yxinänsä Jaxanut jalo hypätä.
Sinne paras parrallinen Pucki pulskia peräti, Juoxi juoman tarpehesa Wettä saamahan samoisi, Puheli pudonnehelle Ketulda cohta kysywi: Ongo täsä ollengana Hywin wettä ja hyweä?
Willa-händä wijsahasti Wastaisi warsin jalosti: Weljeni! wettä suloista Tääl on kyllä kysymätä. Olen juonunna jotakin Apu lailla lackinunna, Wielä cuitenni kupuni Aina anowi enämmän: Sijrrystä pian Sinäkin Tänne Weickoni wetäy. Cohta itzensä ilolla Pucki kaiwohon pudotti; Mutta kettu kewiästi Pukin sarwihin samoisi, Nijden pääldä päällisexi Ulos hyppäsi hywästi, Jätti Curjan cuolemahan Kaiwon sisälle Catalan.