Jumala suokoon, että hairahdun.
Mut ihmiset noin umpimieliset,
Noin harvapuheiset, kuin Ebn Jahia,
Mua kammottavat. Suoraan sanoen,
Mä pelkään moista, jolla mahti on
Niin kauhea kuin hällä. Sijallansa
Makaapi lapsi tuolla, kuin kuollut.
Tän miehen yksi vihka vaan, — ja tyttö
Kuin ihmeen kautta, hengetönnä taintuu.
Ei kelpaa se.
MARTHA.
Tok' ole huoletonna.
Äläkä kiusaa itseäsi tyhjän
Pelolla! Unhottanut ootko, kuinka,
Kun saatetaan hän jällen heralle…
Ja amuletti rinnalt' otetaan,
Hän hohtaa, kuin ois terveys halli' uusi?
Ja onhan kummallista, että paljon
Enemmän uni tää, kuin öinen huokuu,
Virvottaa häntä, vahvistaa ja saapi
Mielensä hilpeäksi. Silmissäänkin
On joka kerta, kun hän heräjää,
Sen näen mä usein, loisto heleämpi.
On niin, kuin valon säde tien jo oisi
Osannut niihin hänen uinaillessaan.
Se hyvä merkki ompi, toivon ma.
BERTRAND.
No, ehk' oot oikeassa; saadaan nähdä!
— Nyt. lähtekäämme. Niitull' ompi yht
Ja toista toimimista väen kanssa.
Ja tytön jättää saa: hän nukkuu, eikä
Herätä voikaan ennen tuloamme.
(Menevät huoneuksen taakse.)
KOLMAS KOHTAUS.
Vaudemont'in TRISTAN. Orange'n JAUFFRED, kummallakin kitara olalla.
JAUFFRED (perällä, sala-oven takana).