Kihlattu? Niinpä sanotaan. Ma tuskin
Yhdeksän vuoden vanha olin, kun
Ma kihlattiin. Mun isän' ja Burgund
Niin saivat päätetyksi, silloin kuin tuo
Sovinto tehtiin kanssa kuninkaan.
Mut, Jauffred, nyt ma olen vanhempi.
Ja niinkuin moinen sovinto, mi kesken
Paraimman voiton oikeuten' alttiiks'
On pannut, niinkuin tuo mua suututtaa,
Niin suututtaa myös naittaminen moinen.
Mä ylemnielin tänne tullut oon;
Ja ylemnielin hieman vaan ma aion
Täss' asiassa tehdä.
JAUFFRED.
Kuningasta
Mun sääli on. Mä tiedän, että kauan
Iloinnut on hän tuosta sovinnosta,
Mi vahvistettiin tällä liitolla.
TRISTAN.
Niin, hällä siitä hyöty lie sen uskon.
— Te tämän tyttären kai tunnetten?
JAUFFRED.
En: hänt' on muutamassa luostarissa
Espanjan sydänmailla kasvatettu.
Hän sieltä tuodaan teidän tullessanne.
Mut älkää unhottako, missä oomme.
Sisälle tänne kyllä pääsimme,
Ja paikan ihanuutta ei voi kieltää.
Mut pääsemmekö yhtä hyvin pois,
On toinen seikka.
TRISTAN.
Hoo, ei ole vaaraa.