TRISTAN.
Provence'n nuoremmista trubadureist⁵
On ystäväni suurimaineinen.
JOLANTHA (Tristanille).
Myös sulle annettiinko laulun mahti?
TRISTAN.
Ma olen hänen oppilaansa vaan.
Suvaitkaa sentään, — lempeisyytenne
Suo mulle rohkeutta lauleloon.
Mut hyvään tahtohoni tyytykää.
(Älottaa joka jakson seuraajasta parilla kitaran näppäämisellä.)
Ma mailman puuhaa pakenin,
Läpitse vuoren astelin
Hapuillen vaivoin pimeässä.
Ma vihdoin jouduin laaksohon,
Miss' aimo, vilvas puisto on,
Ma kauniit kasvit näin ja huoneen tässä.
Mut tääll' on hiljaa; mitäkään
En kuulo, linnun ääntäkään;
Miss' onkaan uurasteljat, kansa missä?
Kuhunka vaan mä silmän' luon,
On hilja kautta laakson tuon;
Juhlaista on, kuin illoin temppelissä.
Ma huoneen oven auki saan,
— Ja ah! kuin ruusu nukkuissaan,
Jon mailmalt' Untamo on kätkenynnä…
Ma sun näin uinuksissa noin,
Ja kaikki, minne silmän' loin,
Ol' lepohon sun kanssas viettynynnä.