Niin lieden liekkikin, ja kas!
Niin ilmakin sun poskillas,
Ja latva palmun nyykkäs' nukkuissansa.
Sun henkes kaiken elon soi,
Sun kauttas kaikki vihannoi,
Kaikk' kiinni silmäns' loi sun silmäs kanssa.
Nyt heräsit — ja kerrassaan
Myös luonto heräs' unestaan.
Kuin aamun koitost' ois se herännynnä.
Oi, ota, ruusu ontoin,
Nyt vastaan mielisuosioin
Tää aamutervehdys, mi heräs' ynnä!
JOLANTHA (Tristanille vähän ajan mietittyään, käsi otsallaan.)
Annappa mulle kitaras.
(Soittelee johdatusta ja säistää parilla tahdilla seuraavia jaksoja.)
Kunnian suuren
Se vieras on saava,
Mi herttaisen mielen
Tuo mukanaan,
'Tuo tarinoita
Ja lauluja, joita
Me mielusat oomme kuuntelemaan.
Mut suurimman kaikist'
On kunnian saava
Se vieras, mi voipi
Kielien soinnun
Lauluhan liittää,
Ja värsyjen polviin
Aatteita tuopi,
Ja lauseille lentimet luopi.
Myös pyhät voimat
Laulajan kanssa
Käy tupahan:
Ja laulaessansa
Käy ilma vienommin,
Hiljallansa
On kukkaskansa,
Miettivi, kuulevi, tuoksuvi hienommin.
Teitä, vierahat,
Tänne kun tullen
Ja lausuen, laulain
Mielenne innon
Mullekin soitte,
Teitä mä kiitän!
Mi, laulua tuota
En kaikkia voinut
Ma oivaltaa.
Niin outona, unten',
Kuin itsekin ootte,
Se lens' ohi kuuloni,
Vieritse luuloni,
Jäänyt ei jälkeäkään.