JOLANTHA (kuunnellen).
Sun ystäväs jo läksi.
TRISTAN.
Kohta taas
Hän palajaa. Mut, anteeks' antakaatte,
— Erääsen rikokseen mä syypää oon,
Jon sovittaa mä jällen tahdon. Teidän
Uinaillessanne äsken, pienen kanneen
Ma otin teiltä, muistoksenne vaan.
Täss' on se.
JOLANTHA.
Missä?
(Tristan antaa hänelle amuletin, jonka hän kolmannessa kohtauksessa otti hänen rinnaltansa.)
Kanne? Mun se onko?
TRISTAN.
Niin, niinpä luulen.