JOLANTHA.
Mun ei ole se,
Mut Marthalta mä kysyn.
(Laskee amuletin pöydälle.)
TRISTAN.
Mulle suokaa
Sen sijaan joku punaruusu tuolta,
Mi nostaa teidän kuvananne latvans'
Ylitse muiden kukkain vähempäin.
JOLANTHA.
Vai ruusu? Mielellän'.
(Poimii ja antaa hänelle valkoisen ruusun.)
TRISTAN.
Ah, valkoinenp'
On tämä! Antakaatte punainen,
Mi kaunis on kuin tekin.