JOLANTHA.
Punainen?
Mitäpä tarkotat?
TRISTAN (osottaen).
No, joku noista.
JOLANTHA.
Otappa itse se.
TRISTAN.
Ei, ennemmin
Mä pidän tään, jon valitsitte te,
Jon poimi teidän kätenne. Ja oikein
Kun mietin, kiitänkin mä valintaanne.
Valkoinen ruusu, jonka helmass' uinuu
Noin raskasmielinen ja vaalas puna,
Tän puiston haaveellisen kaunoisuuden
Vertainen on. Yks ruusu antakaa
Nyt viel', ja valkoinen. Ma hattuhuni
Ne panen molemmat, ja tahdon kantaa
Ne teidän Iempivärinänne.
JOLANTHA (poimii ja antaa hänelle ruusun, mutta punaisen).
Täss'
On ruusu. Tätäkö sä tarkotit?
TRISTAN (hämmästyy).