JOLANTHA (yksin, kuunnellen).
Nyt hän lähti! Läpi vuoren,
Jost' usein kuulin jalan oudon, nyt mä
Keveät kuulen askeleet. — Oi hiljaa —
En kuulo enää, kuulin, kerran vielä…
Mut nyt ne haihtui.
Tuleeko hän jällen?
Jos hän, kuin moni muukin outo ennen,
Tul' ainoan tän kerran vaan? Ah, ei!
Sanoipa hän, hän lupas', että tänään
Tuleepi hän. Mut kaste lankeaa,
Jo ilta joutuvi. Ei, eihän tänään,
Sit.' ei hän voi. Mut ehkä huomenna…
Kuink' on nyt yksinäistä tääll' — —
VIIDES KOHTAUS.
JOLANTHA. MARTHA. Sitte Kuningas RENÉ ja EBN
JAHIA. Viimeiseksi ALMERIK.
MARTHA (tulee huoneuksen takaa ja lähenee kiireesti
Jolanthan huomattuaan).
Laps' armas!
Mitäpä näen mä! Herällä… oot täällä!
JOLANTHA.
Oi Martha! vihdoinkin! Miss' oot sa ollut?
MARTHA.
Luon' niittulaisten. Mutta sanos, ken…
Ken on sun herättänyt?