En, mutta sanansa ja kasvons' suurta
Sukua, jaloutta kuvastaa.
KUNINGAS.
Ettenkä huomannehet, että, vaikka
Kyll¹ luonto hänt' on muuten suositellut,
Hall' yks on puute —
TRISTAN.
Sokea hän on!
Mut sieluhuns' on sytytetty valo,
Mi kirkkaamp' on kuin tuo, mi hältä puuttuu!
KUNINGAS.
Tiedätte hänet sokeaks' ja sentään —?
TRISTAN.
Ja sentään kultaisen mä kreivin-kruunun
Ilolla lasken hänen jalkains' juureen.