No, kautta kuvan pyhäisen Clairvaux'ssa!
Te suurin ihme täällä laaksoss' ootte.
Aseissa käsin tänne tungetten
Te tuota voittamaan, jok' ol' jo teidän,
Mut jonka ylpeästi hylkäsitte.
TRISTAN.
Mitenkä, kuninkaani?
KUNINGAS.
No, tuo kauno,
Mi teidät viehätti, on — tyttäreni.
TRISTAN.
On tyttärenne?
KUNINGAS.
Niinpä, nuori kreivi!
On sama, josta kirjeess' ilmotatte,
Ett' ette millään muotoa voi ottaa
Avioksenne: sama, jota niin te
Kamootte, että melkein heitätten
Lothringin, hänestä vaan päästäksenne;
Ja vielä sama, jonka lumonneet
Niin ootte, jotta pelkään, ett' ei voi
Hän raukka teitä heittää.