Kuninkaani!
Tuo onko totta? Sananne, ne hurmaa —
KUNINGAS.
Niin on, kuin sanoin.
TRISTAN.
Mut mist' on hän syystä —?
KUNINGAS.
Tääll' laaksossa! Sen saatte kohta tietää.
Te ette arvaa, herra kreivi, että
Juur' kummaisella hetkell' ootte tulleet.
Jolantha, armas lapsen', alituiseen
Pimeyteen, kentiesi, tällä haavaa
On heitetty, tai valon ihanuuteen
Hän ehkä heräjääpi.
TRISTAN.
Kuninkaani!
Oi, mitä sanotten?