Mun isän'! — Oi, sa oot mun isäni!
Niin sinut, äänes, syleilys mä tunnen.
Jää tänne, tuekseni, turvakseni!
Juur' outo oon ma valon maailmassa.
Otettu mult' on kaikk', jon tunsin, kaikki,
Jok' ennen oli lapses onnena.
KUNINGAS.
Käennyt oon ma sulle turvan antaa.
JOLANTHA.
Ket' aattelet?
KUNINGAS (osottaen Tristania).
Kas, tuoll' on yks, ku vartoo.
JOLANTHA.
Tuo vieras tuolla? Onkohan se muuan
Kerubi, puhuneet joist' ootte ennen?
Niin, valkeuden kerub', jok' on tullut?