EINAR. Kesäperhoni, Agnes, sä kultaisin, on verkko jo valmiina mulla, ei auta nyt karkelo keijuisen — on ansa jo kaulassa sulla!
AGNES. Kesäperho jos välkkyväsiipinen lien, minä leikissä leijaten häilyn, ja verkkoosi hienoon jos minut saat, toki kai minä siiviltä säilyn?
EINAR. Käsin hellin mä kantelen perhostain ja sen rintani pohjahan telkeen; elinpäiväsi siellä sä leikkiä voit iloluontosi armahan elkeen.
(Huomaamattansa ovat he lähestyneet jyrkkää kallionkulmaa
ja seisovat nyt sen reunalla.)
BRAND (huutaa heille).
Seis, seis! Te kuiluun suistutten!
EINAR.
Ken huutaa?
AGNES (viittaa ylös).
Kas!
BRAND.
Seis paikallenne!
Siin' onhan reunat kuilujen
jo aivan alla jalkojenne.
EINAR (kietoo käsivartensa Agneksen vyötäisille ja huutaa nauraen).
Ei hätää meillä molemmilla!
AGNES.
Meill' onhan elo leikitellä!